Doodih... Löytypä tälläinenki hyödyllinen sivu... Mukavia kirjotuksia löytyi :) Onkohan sillä väliä mistä aloittaa... Elämän ehdoilla... Onneksi joulu on ohi.. nyt kostautuu neljän päivän kaato putki.. kamala väsy ja heikko olo :(

Elämän hulluutta. argh.. mä olen masentunut ja kylläatynyt tähän ittestäni lässyttämiseen kun se ei auta, miks sitä pitää sitte hokea koko ajan.. jos mä olisin tehnyt toisin... MIten sitä aina onnistuu "sekaantumaan" vääriin miehiin?? Sydäntä raastavaa.. Ei jaksaisi uskoa että tuola jossain on joku joka sopii mulle (ironista) Onko sellaista? Ketä siihen uskoo?? Onko se vaan satua ja turhien toiveiden elättelyä?? Mä haluan rakastua ja rauhoittua!!
Miksi on niin vaikea päästää menneisyydestä irti?? Mikä siinäkin on niin vaikeaa.. Ehkä se vaan on kun ei osaa päästää irti ja takertuu sitten menneisyyteen ja jää siihen.. Turhauttavaa. Kuitenkin olen saanut jo vähän selvyyttä mun päähän.. Masennuksesta kärsin ja tuntuu että pikku hiljaa alkaa ehkä elämä helpottaa... PIKKUHILJAA SIIS!!

Vanhoista poikaystävistä alkaa pikku hiljaa päästä eroon. Miks mä oon antanukki niitten roikkua mussa jo näinki kauan? Mulla on joku ihme tauti millä mä saan ihmiset roikkumaan mussa.. Mä annan ymmärtää enemmän ku mä koskaan tarkottaisin. Julmaa, mut mä yritän päästä siitä eroon ja lopettaa sen. Joten mä panemalla panen poikki kaikkien kans.. Tosi järkevää hei! Mut se jotenki auttaa mua unohtamaan ne lopullisesti kun teen sen viimmeisen kerran.

Mun tunteet käy sellasta myllerrystä läpi että välillä täytyy todella istua alas ja pysähtyä ajattelemaan elämää ja asioita.

Kun mä olin 18vee mä alkasin pistään elämääni remonttiin... Siis ei hyvällä tavalla. Mä tein kaikkea, ihan kaikkea. Velkaannuinkin sitte oikeen kunnolla.. Sydän särkyi pahemman kerran ja sen jälkeen tuntui että millään ei ole enään väliä! Vasta nyt 5vuotta myöhemmin mä heräsin ja totesin todella tarvitsevani apua.. Joten hain sitä ja ehkä voisi sanoa että kerrankin pitkästä aikaa mua ei ahdista mun menneisyys. Mä voin ihan hyvillä mielin hymyillä.. Kunhan mä saisin vaan vielä itsekunnioitus puolen kuntoon. Joka päivä vahvistaa. Joka päivä oppii uutta ja joka päivä antaa jotain jos ymmärtää ottaa!

Joskus musta tuntuu että miks mä en tehny niin montaa asiaa toisin mut se ei tuntunu sillon et sillä olis ollu väliä. Nyt saa maksaa "nuoruuden" virheistä... Ehkä tämä kasvattaa, ja jos sitä vaikka oppis nyt että kaikella on seuraamuksena. Se on kai sitä aikuistumista. Jotku kokee sen vaan kantapään kautta, niin kuin minä ;(

Sen minkä ottaa sitä pitää pystyä myös antamaan. Mä olen onnellinen kuitenki että mun elämä alkaa hymyilemään ja mulla on hyviä ystäviä ympärillä! Ne tukee ja turvaa mua! Mä olen todella onnellinen niistäki. Alkaa pikku hiljaan arvostamaan elämän pieniä asioita ja alkaa pikkuiljaa rakastamaanki :o) *wiiihhh*


Tässähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon.. Mutta taitaa joutua tekemään töitäkin välillä...:) Työt vie hyvin arjen huolet ja murheet pois! Se auttaa unohtamaan edes hetkeksi kuka mä oon...!!

Toivon kaikille hurmaavaa uutta-vuotta!!! :D Pidetään lippu korkealle, ei anneta sen tippua!!!!